torstai 31. tammikuuta 2013
Life is difficult, but still smiling.
Juup pitkästä aikaa kirjotan.. on ollu aika kiireistä toisaalta taas ei. En tiiä jaksanko enää kirjottaa niin usein tänne blogiin. Ainakaan enään samalla tavalla. Eiköhän ois nyt aika muuttaa tätä kirjotus muotoo tänne, eli en välttämät kerro päivästä tai jostain mitä oon tehny vaan ajattelin nyt vähä kertoo mitä mun hymyn takana oikeesti on. En tiiä nyt oikee mistä alottaisin..no tässä mun postausten välillä on sattunu kaiken laista. Kuten kaverisuhteiden ja seurustelusuhteiden hajoaminen jos sen nyt niin voi sanoa. Ja kaiken ton jälkeen on alkanu miettii todella paljon mun elämää. Esim. Koulu on mun sosiaalinen elämä eihän se ole normaalia? Ja se että jos mulla ei ole treenejä yleensä olen vain yksin kotona tai perheen kanssa. Eihän sekään ole normaalia. Oishan se ihan kiva joskus kuulla joltakin et Oosa lähtisiks sä ulos tai jtn?.. Ja kaiken lisäks oon miettiny itteeni et mikä mus on vikana? Mun itseluottamus on alkanu hiipuu kokoajan alemmas.. en tiiä mikä mus nyt on vialla...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Älä vajoa pohjalle. Koska helvetin hankalaa päästä takas ylös. Jos sun suhteet ja sosiaalinen elämä kariutuu, älä anna sen vaikuttaa suhun. äläkä anna sen itseluottamuksen murentua. oot kaunis ja nuori, elämä vasta edessä. Kyllä voin väittää vastaan. Koska kaikki alko mulla samalla lailla. Älä jää kotirotaks. Keksi tekemistä, ulkoile, nauti, pakota kamut mukaan liikkeelle.
VastaaPoistaHymyn takaa löytyy aina jotain paskaa. Jatka sinnittelyä ja ota elämä haltuun. Muista, olet kaunis ja ihana ihminen. :) Voimia pikkuinen
Kiitos ano, ja anteeksi myöhäinen vastaus olen päässyt pohjalta ylös päin ja asiat on paremmin ainakin jotenkin kiitos vielä (:
Poista